Unikot niityllä ja kukkapenkissä

Näin viljelet unikkoja

1. Esikasvata monivuotisia lajeja ja lajikkeita sisätiloissa kevättalvella.
2. Kylvä yksivuotiset lajit ja lajikkeet suoraan ulos, kun maaperä on lämmennyt.
3. Kasvata luonnonvaraisia, yksinkertaisia unikkoja luonnonpuutarhassa tai niityllä.
4. Kasvata muhkeita ja näyttäviä unikkoja kukkapenkissä tai ruukussa.
5. Kerää siemenkodat talven kuivakukkakimppuja varten.

Unikot, Papaver, ovat unikkokasveihin, Papaveraceae, kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu noin 80 lajia, joista osa on yksivuotisia ja osa monivuotisia. Suomessa unikot eivät juurikaan kasva luonnonvaraisina, joskin luonnossa voidaan törmätä joskus puutarhakarkulaisiin. Unikot ovat peräisin Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan lauhkealta vyöhykkeeltä, mikä on tehnyt niistä pakkasenkestäviä ja yleisesti kylmänkestäviä.

Unikkoa on viljelty tuhansia vuosia, ja se mainitaan muun muassa kreikkalaisessa mytologiassa hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalattaren Demeterin kukkana.

Yhden kesän kukkiva unikko

Yksivuotiset unikot ovat kestäviä ja helppoja kasvatettavia, ja ne kylvetään suoraan kasvupaikalle, kun maaperä on keväällä lämmennyt. Voit valita suosikkisi useita jännittävistä lajeista ja lajikkeista. Monet yksivuotiset unikot kylväytyvät mielellään itsekseen, joten ne palaavat vuosi toisensa jälkeen, vaikka itse kasvi kuihtuu yhden kasvukauden päätteeksi.

Oopiumiunikkoa, Papaver somniferum, on viljelty koristekasvina tuhansia vuosia. Oopiumiunikon lajikkeet kukkivat vaaleanpunaisina, violetteina, purppuranvärisinä, punaisina ja valkoisina. Kukkien terälehtien tyvessä on usein musta täplä. Kukinta tapahtuu kesäkuukausina.

Lajin nimi somniferum on yhdistelmä latinan sanoista somnus , 'uni' ja ferre 'kantaa' ja tarkoittaa unta kantavaa. Kasvi sai nimensä, kun sen havaittiin sisältävän aineita, joilla on rauhoittava ja unettava vaikutus kehoon.

Oopiumunikkolajiin kuuluu muutama alaryhmä, joiden kukat ovat kerrannaisia. Pioniunikon, Papaver somniferum, Paeoniflorum-ryhmä, kukat muistuttavat nimensä mukaisesti kerrannaisia pioneita. Sulkaunikolla, Papaver somniferum, Laciniatum-ryhmä, on suuret ja kerrannaiset kukat ja hapsuiset, sulkamaiset terälehdet. Pioniunikon ja sulkaunikon väriskaala vaihtelee oopiumiunikon tavoin valkoisesta violettiin, purppuranväriseen, punaiseen ja vaaleanpunaiseen.

Yksivuotisiin unikoihin lukeutuu myös muualla Euroopassa luonnonvaraisena kasvava silkkiunikko, Papaver rhoeas. Silkkiunikon yksinkertaisessa ja kirkkaanpunaisessa kukassa on vain neljä terälehteä, ja se toivottaa kesän tervetulleeksi niityillä, ojissa ja kuivilla turvekatoilla. Silkkiunikot sopivat mainiosti puutarhan luonnonvaraisempiin osiin. Viljeltäviä silkkiunikkoja on saatavissa useissa eri väreissä.

Turkinunikko, Papaver commutatum, on yksivuotinen laji, jolla on yksinkertaiset, kirkkaanpunaiset kukat, joiden terälehdissä on huomiota herättäviä mustia pilkkuja.

Monivuotiset unikkolajit

Monivuotiset unikot ovat erittäin kauniita elementtejä perennapenkissä tai luonnonpuutarhassa. Jos kasvatat unikkoja siemenistä, aloita esikasvatus sisätiloissa kevättalvella tai kylvä siemenet ulos ruukkuihin toukokuusta syyskuuhun.

Idänunikko, Papaver orientale, kohoaa noin metrin korkeuteen ja kukkii juhannukseen saakka suurin, harsomaisin kukin. Luonnonvaraisen muodon helakanpunaiset kukat ovat saaneet viljeltyinä seurakseen vaaleanpunaisia, violetteja ja persikanvärisiä kukkia. Idänunikko voi availla nuppujaan jo toukokuussa ja jatkaa kukintaansa pitkälle kesään. Se on näyttävä lisä kukkapenkkiin.

Siperianunikko, Papaver croceum, on viljelty laji, joka kukkii keltaisena, oranssina ja valkoisena. Kasvi muodostaa kauniita mättäitä, joista puolen metrin korkuiset kukkavarret kurottavat. Siperianunikot ovat erinomaisia kivikkokasveja.

Alppiunikko, Papaver alpinum, on hieno alppilaji, jolla on matala, sinivihreä lehdistö ja runsaasti keltaisia, valkoisia ja oransseja kukkia. Alppiunikko kukkii syyskuuhun asti. Matalana lajina se sopii erityisen hyvin kivikkopuutarhaan ja kukkapenkin reunuskasviksi.

Unikko, joka vaihtaa nimeään

Kasvien tieteelliset nimet muuttuvat usein aikojen kuluessa. Yleinen syy tähän on, että ne vaihtavat kasvisukuaan, kun kasvitieteilijät tekevät uusia löytöjä ja tulkintoja tai kehittävät uusia ja johdonmukaisempia tapoja kasvien ryhmittelyyn ja luokitteluun. Harrastelijalle tämä kaikki voi olla hieman hämmentävää, joten lisäämme viljelykuvauksiin usein synonyymejä. Jotkut unikkolajit ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Keltavaleunikko tottelee sekä tieteellistä nimeä Meconopsis cambrica että Papaver cambricum. Ensimmäinen nimi osoittaa, että keltavaleunikko kuuluu valeunikoiden kasvisukuun, kun taas toinen nimi kertoo kasvin kuuluvan unikoiden kasvisukuun. Molemmat suvut kuuluvat unikkokasvien heimon, joten ne ovat lähellä toisiaan.

Keltavaleunikoilla on silmiinpistävän keltaiset, lähes pyöreät kukat ja tiiviit, vaaleanvihreät, pariliuskaiset ja nukkaiset lehdet. Keltavaleunikot alkavat kukkia useita muita unikkoja myöhemmin, yleensä heinäkuussa, mutta niiden kukinta jatkuukin lähes syksyyn saakka.

Tuuliunikon tieteelliset nimet ovat Stylomecon heterophylla ja Papaver heterophyllum. Lajilla on hehkuvan oranssit kukat, joissa on kuparin sävyjä ja musta keskusta. Lehdet ovat hienoliuskaiset ja harmaanvihreät. Hyväntuoksuinen tuuliunikko kukkii runsaasti koko kesän.

Unikon kauniit siemenkodat

Harvat siemenkodat ovat yhtä valokuvattuja ja maalattuja kuin unikoiden. Eikä ihme. Loppukesällä muodostuvien kauniiden siemenkotien muoto ja koko vaihtelevat lajikkeesta riippuen. Nauti siemenkodista kasvupaikalla loppukesästä ja alkusyksystä ja poimi ne sitten kauniita kuivattuja kimppuja varten. Unikon siemenkotia voidaan käyttää esimerkiksi joulukoristeiden askartelussa. Voit esimerkiksi maalata niitä ja käyttää niitä pallomaisina joulukuusenkoristeina. Ripauksella luovuutta voit nauttia unikoista melkein koko vuoden, helmikuussa alkavista kylvöistä aina jouluun saakka.