Viljelijän ilo on jaettua iloa Viljelyä yli sukupolvien

Jaa kestävän viljelyn iloa

Vanhemmilla ja nuoremmilla viljelijöillä on paljon annettavaa toisilleen. Tieto, kokemukset ja uudet ideat kohtaavat ja meitä yhdistää halu viljellä kestävää, kaunista ja maukasta.

Luonnon kiertokulku on hämmästyttävä koneisto, josta me kaikki olemme riippuvaisia. Talonpoikaisyhteiskunnan aikaan ihmisen ja luonnon läheinen suhde oli itsestäänselvyys. Juuri viljely tarjosi ruokaa lautaselle, ja maaperän hoitaminen oli edellytys onnistuneelle sadolle.

Tämän jälkeen tulleet sukupolvet ovat eläneet muutosten keskellä, kun kestävästä maataloudesta on siirrytty keinolannoituksen ja rikkakasvien kemiallisen torjunnan mahdollistamaan viljelyvallankumoukseen. Sen myötä viljelystä tuli helpompaa, se sujui nopeammin ja sadon maksimointi oli mahdollista. Ihmisille tarjoutui mahdollisuus hypätä pois luonnollisen kiertokulun kyydistä ja lähteä ohittamaan sitä pikakaistaa pitkin.

Juuri nyt elämme jännittäviä aikoja, sillä olemme ymmärtäneet, että meidän on löydettävä takaisin kestävän viljelyn pariin niin maataloudessa laajemmin kuin pienillä puutarhapalstoillammekin. Viljelyharrastuksen parissa eri sukupolvet voivat kohdata ja jakaa kokemuksiaan ja kestävän kasvun iloa.

Samanlaista surinaa kuin entisaikoinakin

Voi olla, että tunnet vanhemman henkilön, joka muistelee haikeudella entisaikojen kukkaketoja ja -niittyjä. Aikoja, jolloin pelloilla kasvoi muutakin kuin vehnää.

Sitä mukaa kun luonnonvaraiset kukat ovat saaneet antaa tilaa suurille peltoalueille, joissa kasvaa yhtä ja samaa satoa, pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt.

Nykyään käynnissä on useita mielenkiintoisia hankkeita, joilla pyritään tuomaan takaisin erilaisia niittykasveja ojiin, laitumille ja peltojen reunamille. Me harrastajat voimme tehdä oman osamme puutarhoissamme ja kasvattaa kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäviä hyönteisiä.

Jos kuulut vanhempaan viljelijöiden sukupolveen, kerro ihmeessä lapsillesi ja lastenlapsillesi luonnonvaraisista kukistamme ja siitä, kuinka ne houkuttelevat pölyttäviä hyönteisiä. Ja jos taas olet aloitteleva puutarhuri, kysy kokeneemmilta, millaista viljely oli entisaikoina ja ammenna tietoa heidän kokemuksistaan.

Puutarhoissa, palstoilla ja parvekkeilla

Viljelyä harrastetaan nykyään vähän kaikkialla. Puutarhoissa, rivitalojen pikkupihoilla, palstoilla ja siirtolapuutarhoissa, parvekkeilla, kerrostalojen pihoilla, katoilla ja julkisissa tiloissa. Nuoremman sukupolven on vallannut voimakas kokeilunhalu ja kiinnostus selvittää, kuinka paljon itsekasvatettua ruokaa voidaan viljellä pienellä pinta-alalla ja erikoisissa paikoissa.

Samaan aikaan monet vanhemmat viljelijät joutuvat jättämään maatilansa, suuret puutarhansa ja kasvimaansa ja muuttamaan pienemään asuntoon, kun talosta ja tontista huolehtiminen käy heille liian raskaaksi. He vievät uuteen asuntoonsa mukanaan valtavan määrän vihreää kokemusta ja tietoa, mutta joutuvat usein huomaamaan, että parvekeviljely ei ole lainkaan sama asia. Edellytykset ovat usein rajalliset, ja menestyminen vaatii innovatiivista ajattelua.

Perinteisen maanviljelyn ja kaupunkiviljelyn väliin sijoittuvat erilaiset viljelypalstat ja siirtolapuutarha-alueet. Nämä alueet saivat alkunsa yli sata vuotta sitten, kun kaupunkien ahtaasti asuvia vähävaraisia työläisiä haluttiin ohjata terveellisen ja hyödyllisen harrastuksen pariin. Erityisen tärkeitä palstat olivat maalta kaupunkiin muuttaneille työläisille, jotka kaipasivat kotiseuduilleen maanviljelyksen pariin. Viljelypalstat ja siirtolapuutarhat olivat tietenkin tärkeitä myös niukasti varusteltujen ruokakomeroiden täydentämiseksi. Nykyään viljelypalstat ja siirtolapuutarhat ovat loistavia vanhojen ja nuorten viljelijöiden kohtaamispaikkoja. Ja näillä alueilla keskipisteenä on juuri viljely – yhä useammat ihmiset haluavat kasvattaa ruokansa itse.

Sukupolvet voivat kohdata puutarhoissa, asuinalueilla ja viljelypalstoilla, ja eri-ikäiset viherpeukalot voivat vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, kasveja ja satoja keskenään. Nuoret viljelijät voivat tutustua perinteisiin viljelykasveihin, kuten nauriiseen, punajuureen, kaurajuureen, mukulakirveliin ja parsasalaattiin. Ensimmäistä kertaa elämässään parvekeviljelijöiksi päätyneet vanhemmat viljelijät voivat puolestaan tehdä tuttavuutta ruukussa kasvatettaviin vihanneksiin, salaatteihin ja yrtteihin.

Entisaikojen pihapiirien kasveja ja isoäidinkukkia

On kiinnostavaa selvittää, mitä entisaikoina viljeltiin. Perinnekasvien ja isoäidinkukkien kaltaiset ilmaisut todistavat tästä. Tähyämme mielellämme ajassa taaksepäin löytääksemme kauniita ja kestäviä kasveja, joita puutarhurit ennen meitä ovat ahkerasti viljelleet.

Puutarhassa isoäidinkukiksi kutsutaan yleensä akileijan, harjaneilikan, rohtosormustinkukan, prinsessankakkaran, isotähtiputken, särkyneensydämen, kevätesikon ja isomaksaruohon kaltaisia perennoja.

Kesäkukista muun muassa punakosmoskukka, tuoksuherne, tsinnia, kesämalvikki, samettikukka, koristeporkkana, koristetupakka, silkkiunikko ja leijonankita henkivät entisaikojen pihapiirien tunnelmaa.

Sisällä ikkunalaudalla kasvatamme mielellämme perinteisiä mummolakukkia, kuten pelargoneja, begonioita, gerberoita ja värinokkosia.

Someryhmät ja päiväkahviseuralaiset

Sosiaalisessa mediassa on nykyään suuria ryhmiä, joissa jäsenet jakavat kasvatuskokemuksia, vaihtavat pistokkaita ja antavat toisilleen inspiroivia vihreitä vinkkejä. Sosiaalisesta mediasta emme ehkä löydä kaikista vanhimpia viljelijöitä, mutta yhtä kaikki jäsenet ovat tavallisesti keskenään hyvin eri-ikäisiä. Ihmisiä yhdistää iän sijasta palava kiinnostus kaikkea kasvavaa kohtaan.

Sosiaalisen median ulkopuolella kahvihetki viljelevän vanhemman sukulaisen kanssa on ainutlaatuinen tilaisuus saada perinnetietoa yli sukupolvien ulottuvista viljelytavoista.

Vaali perinteitä perinnekasveilla

Kasvattamalla vanhoja hienoja perinnelajikkeita siirrämme eteenpäin arvokasta viljelyperintöämme. Impecta Fröhandel merkitsee osan myymistään lajikkeista perinnekasveiksi. Perinnemerkinnän saamiseksi lajikkeen on oltava vähintään puoli vuosisataa vanha ja sillä on edelleen oltava hyvät viljely-, sato-, maku- ja kestävyysominaisuudet.

Perinnekasvien joukosta kaikki viljelysukupolvet löytävät jännittäviä, ainutlaatuisia, maukkaita ja kauniita vihanneksia ja kukkia.

Viljelyä yli sukupolvien: Kaikki perinnekasvien siemenet Klikkaa tästä "